eastaudio.net

Pitkän linjan Nightwish diggarina odotin hiukan kylmin sydämmin uutta singleä koska Eva ei vielä juurikaan näyttänyt latuja minne bändi menee uuden laulusolistin Anetten mukana.

Tänään lunastin sitten oman cd formaatissa olevan kappaleeni Anttilan TopTenistä ja levy Nadin cd pyörittimeen ja upouusien Gradientin Revoliutionien läpi tutkailemaan tilannetta.

Ensi tahdeista asti oli päivän selvää että tuutista tuli ulos NW:n parhaiten tuotettu materiaali, äänitystila oli selvästi havaittavissa kolmiulotteisesti ja soundimaailma kourii lähes alimille oktaaveille asti varsinkin Marco Hietalan tulkitsemassa Lieksa elokuvan teemassa While your lips are still red joka muutenkin on tämän cd singlen helmi.Tulkinnassa on syvyyttä ja Marcon laajaalainen ääni pääsee loistavasti oikeuksiinsa. Levyllä on myös tarjolla, lukisin enemmänkin täytteeksi, Marcon demoversiot Evasta ja Amaranthin, Reach työnimellä kulkeneesta sovituksesta. Varsinkin näissä huomaa Aneten tulkinnoihin verrattuna, kuinka oikea valinta hän olikaan. Helppo, seurattava, monivivahteinen ääni ruotsittarella on!

Amaranth itsessään on hieno kappale, yksi parhaista NW biiseistä ja äänimaailma on kerrassaan häkellyttävä loistavine jousisovituksineen.

Tuomas Holopainen on onnistunut täydellisesti etsimään oikeat sointukulut
Aneten tulkinnalle eikä Tarjaa tule kertaakaan ikävä!

Suosittelen, pitkään aikaan Loirin Ivalon jäljeen sykähdyttävä saavutus!

Minä kun en ole niin kultakorva niin sanon vaan ettei ole Tarjaa ikävä! Uusi solisti rokkaa perkeleesti!

Katos make toi. Aikas hyvä.

http://www.youtube.com/watch?v=GdZn7k5rZLQ

Joo, Amarath sinkku on kyllä loistava. Levyn äänenlaatu on huippuluokkaa ja Marcon ääni käy todella hyvin tuon Lieksa! elokuvan biisiin! VIelä pariviikkoa pitäisi odottaa ja Dark Passion Play julkaistaan.. Joka on muuten kallein Suomessa tehty CD, ja Tuomas Holopaisen sävellykset ja sanoitukset tietäen voisin veikata, että tulossa on metal historia mahtavin levy. Odotukset on korkealla..Ja Joulukuussa sitten Joensuun Areenalle keikalle, kyllä lähtee!

Kiitos Mako linkistä josta löytyy tuon Lieksa! elokuvankin traileri joka on vieläkin puhuttelevampi kuin Amaranth..

Pakko painua ekaa kertaa 5 vuoteen elokuviin ja Areenalle muutakin kuin pallon peluuseen ja btw. on se Jenni aivan ihana!!!

Komppaan Jarkkoa ja ennustan että Dark passion play tulee olemaan suomen myydyin levy kautta aikojen!!!? Noin maailmanlaajuisesti..?

..alkaa kasvattaa MarsoH partaa.. =)

autossa kuunnellessa tuota While your lips are still red ja amaranttia niin aina tuleepi kylmät väreet jänskää ^^ ilmeisesti vaan liian hyviä biisejä

Hyvältähän tuo Nightwish kuulostaa

Raskaamman musan ystävät voivat kuunnella myös tuota Amorphis:ksen uusinta tuotosta.... Minä ainakin tykkään

Itse lunastin tuon koko levyn tuolta Citysokoksen alelaarista hintaa 15,90 ja nyt muutaman viikon sitä kuunneltua (en ole kyllä olevinaan vieläkään kunnolla kokonaan kerralla läpi periaatteella kuunnellut) olen kyllä hämmästynyt levyn materiaalista. Hienoja biisejä levy täynnä ja ihmettelen että miksi ei sinkuiksi valittu tuolta rankemmasta päästä biisejä, nehän nimittäin ovat aika loistavia. Kultakorvana ei minunlaitteillani (siis korvillani) tätä kuunnella, mutta näin peruspenttinä.

Levy on mielestäni ehjä kokonaisuus, mutta kuitenkin levylle mahtuu niin erilaisia biisejä teemoiltaan. Erittäin hienoa että Marco on avaa kurkkunsa ja Marcon ja Anetten äänet sopivat hienosti yhteen ja näin on jopa parempaa kuin Tarja hoilotus.

Loistavia biisejä minun makuun olivat muun muassa:
-Bye bye beautiful
-7 Days to the Wolves

Että näillä sitten eteenpäin ja Amorphiksen kimppuun

Voi pyhä jysäys kun seuraa hifistien kommentteja levystä..

http://www.hifimaailma.fi/foorumi/viewtopic.php?t=4720

Pitänee kaivella tiimin mittauskalusto esiin ennenkuin uskaltaa levyä kuunnella.

Oikein vihaksi pistää!!

Omasta mielestä saundit ovat hevigenreen jopa ruhtinaalliset, tämä todettuna niin autossa kuin kotilaitteillakin. Jatsipipertelyt ja klassinen
on sitten oma lukunsa.

Siis kyllähän he totta puhuvat nykyisin vallalla olevasta kompurointivimmasta. Pahimmillaanhan tuo näkyy (tai siis kuuluu) paikallisradioiden lähetyksissä, välillä toisto on sellaista makkaraa ettei kappaletta meinaa enää tunnistaa.

Pakko kai heidän on kilpailla keskimääräisellä tasolla dynamiikasta piittaamatta, muuten jäävät muiden jalkoihin. Jossain vaiheessa monet asemat laskivat kompressointia yön aikana ihan muutamaan deppaan, mutta päivällä saattoi olla jopa yli 15 dB:tä kompressointia. Eipä shiis ihme, että uutishtenlukijoiden äshät vähän shuhahtelevat välillä...

Kompressointi ei taida jäädä radiossa pelkkien paikallisradioiden varaan, vaan mielestäni sitä harrastavat rajusti muutkin radiosasemat (kaupalliset ainakin).
Ehkä siitä syystä kotistereoilla ei tulekaan enää kuuneltua radiota

Onkin tullut monesti mieleen, että millaisia levyjä sitä nykyään saisikaan aikaan jos joku päättäisi tehdä oikein kunnon hifisteille suunnatun levyn?

Muutaman "testilevyn"(esim Alpinen testilevy, hifin testilevy) olen kuunnellut oikein ajatuksella ja niillä musiikit kuulostaa erilailla hyviltä
Ja Dire Straits tietty (myöskin Mark Knofflerin oma tuotanto) ovat mielestäni laadukkaasti tehtyjä levyjä... saa kertoa muitakin laatulevyjä jos tulee mieleen

Ymmärrän kyllä pontin miksi esim. radio lähetettä pitää kompresoida mutta voisi olla meille hifisteille oma kanava missä ei näin tehtäisi.

Jos haluaa dynamisiä ääniteitä niin rokilla aika suossa ollaan, kannataa suunnata katse vaikkapa Verve levymerkin tuotoksiin ja 60-70 lukuun,
pitkälle live pohjaisia juttuja stereoparilla äänitettynä..ei pääse
ihminen sotkemaan nappuloilla hyvää ääntä ja tilantuntua.Näitäkin
vinyleejä on ostettavissa ja kuunneltavissa meidän puodissa..

no mutta kompressointia tai ei niin hauskalta kuulostaa kommentit:

"no korvalla kuulostaa hyvältä, mutta kun mittari näyttää toista"

Ei mene minun jakeluun jos puhutaan musiikin kuuntelusta? Mitä merkitystä sillä on mitä se mittari näyttää jos se kuulostaa kuitenkin hyvältä?

Siis aivan älytöntä, turhan päiväistä jauhantaa tuolla hifimaailman foorumilla.. Tänään YleX:ssä haastateltiin Maj Karman Herra Ylppöä musiikin tekemiseen liityen ja hän sanoi mielestäni todella osuvasti jotenkin näin: "Musiikia kuunteleva ihminen ei voi tietää miksi joku juttu levylle on tehty miten on. Tarkoituksena on parantaa musiikkia"

Esimerkiksi tässä tapauksessa hifisti mittaa mittarilla ja huomaa, että bassoa on korostettu esimerkiksi 0.6db verrattuna aikaisempaan.. Näin hifisti tekee päätelmän, että levy ei voi olla hyvä koska sitä miksaaja on tehnyt työnsä. Pahimmassa tapauksessa kuulematta koko levyä..

Sellainen avautuminen.. Mutta kyseessä oleva Dark Passion Play on kyllä paras Suomessa tehty levy..Kuulostaa kaikinpuolin niin hyvältä.. Huh.
Siitä vaan jokainen mittarihifisti säveltämään, sanoittamaan ja tuottamaan paremmalta kuulostava levy, jos ei tuon soundista tykkää..

Ideaali tilanne miun mielestä on se että saadaan äärimmäisen tarkkaan vangittua se tila ja se hetki tallenteelle.Sen jälkeen eri äänentoistojärjestelmä ja etenkin käytettävissä oleva tila ratkaisevat sen miten lähelle päästään alkuperäistä tilaa ja orkesteria.

Nyt täytyy muistaa mihin tietyt äänitteet ovat suunnattu, en usko että Tuomas Holopaisella ihan ekana on kuuliakuntana tavoitteena mittarihifistit, vaan ne jotka käyttää korviaan ja sisintään oiken tunnetilan saavuttamiseksi.

Hetken kuunneltuani (noin 50-70 kertaa) ko äänitettä lähes jokakerta löytyy uusia juttuja ja toimii todella hyvin.Suosikki on ehdottomasti
brittihenkin Islander, hieno tulkinta, pakko alkaan opetella..

On olemassa musiikkia ja on olemassa hifiä,

askel askeleelta minusta on tulossa musiikkifriikki, analyytikon sijaan..!